Palaan ajassa taaksepäin ja lähden siitä mistä kaikki alkoi. Koitan referoida ihan huolella, sillä mulla on yli 20 vuotta on harrastusta takana ja siihen aikaan mahtuu paljon kaikenlaista.

Alotin ratsastuksen vuonna 1988 ja sillä tiellä olen edelleen. Harrastuksesta on tullut elämäntapa, enkä osaa kuvitella elämää ilman kaviokavereita. Lopetin tunneilla ratsastamisen vuonna 2000 ja aloin hoitaa ja ratsastaa erinäisiä hevosia ja nälkä kun kasvaa syödessä, tuli mulle mun eka oma poni, New Forest tietenkin, marraskuussa 2002.

17.11.02 nappasimme traikun auton perään ja lähdimme Jäminkipohjaan katsomaan 9-vuotiasta NF ruunaa V.K. Figaro, Fikiä. Ihastun ja rakastuin välittömästi. Tämä nappisilmä oli ja on elämäni poni.

Töitä tehtiin paljon ja haave paremmasta harrastekaverista, jolla voisi omaksi ilokseen vähän tikkuja pikkukisoissa hypellä, ylittyi enemmän kuin osasin kuvitellakaan. Pääsimme mukaan kenttäratsastuksen ihmeelliseen maailmaan ja omaksi iloksemme kisailimme muutamat kenttäkisat harrastetasolla. Vuonna 2007 toukokuussa saimme ensimmäisen ja ainoan aluesijoituksemme. Muistaakseni olimme sijalla 11 ja lähtijöitä oli liki 70. Ai että, oli hieno hetki, jota en koskaan unohda.

Vuonna 2008 elokuussa koimme molemmat ison elämän muutoksen ja muutimme Fikin kanssa Päijät-Hämeeseen, Nastolaan.

Syksyllä 2009 tuli lisää elämänmuutoksia, kun remmiin liittyi vahinkolaukaus varsa Sealand Scorpio. Pikkunen rimppakinttu, jonka kintut eivät olleet rimppaa nähneetkään. Jykevä, mutta niin pieni ja niin sievä kilometrin mittaisine ripsineen.

Leo, kuten poikaa alettiin kutsua, sai lempinimensä siitä, että on syntynyt samana päivänä, kun äitini isä, Leo, nukkui pois. Vuosia on tosin välissä yli 20, mutta joku kohtalo tässä on oltava. Taikauskoinen en ole, mutta 2710 numerot ovat nyt toistuneet niin paljon, että pakko kai sitä on uskoa, että joku yhteys tässä on.

Leo täytti juuri 3. Siitä on kasvanut oikein näpsäkän näköinen poni. Ratsastusta ollaan aloiteltu ja toimii siinä erittäin fiksusti. Ajolle Leo on myös opetettu ja on oikein mukavaa päästä välillä vähän ajamaankin pitkästä aikaa.

Tämmöstä siis tänne alusta tähän hetkeen. Aika hyvin referoitu teksti, tän ehkä jaksaa vielä lukeakin ;)