Mainitsin tuossa pari päivitystä sitten, että nyt olisi satulakuume kohdillaan, kun tyrkylle on tullut 16,5" Wintec Pro Jump. Olen tällaista himoinnut hiljaisesti jo pidemmän aikaa. Nykyinen satulani on 17" ja tuntuu omaan takalistoon hieman isolle. Lisäksi 16,5" on molemmille pojilla sopivampi, 17" on siinä ja tässä onko liian pitkä tai sanotaan niin, että yhtään pidempi ei missään nimessä saisi olla.
Tämä tyrkyllä oleva Wintec on nyt tulossa sovitukseen ja mikäli on passeli, jää mulle. Onneksi tää on melkosen hyvä vaihtokauppa, kun saan vanhan Wintecini antaa vaihdossa ja maksettavaa jää vain muutama kymppi väliä. No aika näyttää, jahka satula nyt edes saapuu. On ku joulua odottais ;)
Satula-aiheesta aiheeseen : hupsis, miten näin pääs käymään...
Koska tälle päivälle oli luvattu sadetta, jäin kentälle pyörimään, jos kuitenkin päättäisi taivas revetä, niin olisi talli lähellä ,johon pääsisi sateensuojaan. Päätin koittaa taas kerran "uutta" kuolainta ja laitoin Fikille suuhun suoran pelhamin, mutta ohjan laitoin vain nivelrenkaaseen kiinni. Fiki oli varsin reippaalla tuulella. Käytiin kävelemässä ensin hiukan tiellä ja vähän ravattiinkin, jotta eteenpäinpyrkimys säilyisi myös kentällä
Kentällä tein ensin töitä hetken ihan käynnissä ja F tuntui tosi hyvältä edestä. Sitten aloin verkata ravissa pitkällä kaulalla eteen alas meiningillä. Suijui hyvin ja annoin kävellä hetken pitkin ohjin. Kierros oli oikea. Tunsin porttipäädyssä miten Fiki jännittyi kovin, pää nousi, askel lyheni ja ZUP sit mentiin. En ehtinyt tehdä/ajatella yhtään mitään, kun Fiki heitti 90 asteen käännöksen oikeaan ja painui täyttä kiitoa kentän toiseen päähän väistäen kentän puolessa välissä olevan maapuomin oikealta puolelta.
Tsiisus sanon, en ehtinyt edes tajuta mitä tapahtui, kun tuo mun turbotettu kakskymppinen Foresti neliveto oli kiihtynyt nollasta sataan kahteenkymppiin alle sekunnissa. Oli tippuminen niin lähellä, etten ihan heti muista, koska viimeksi on näin läheltä pitänyt.. Jalustimet oli ties missä ja puolessa välissä kylkeä olin, mut jollain ihmeellä sain kammettua itteni selkään takas.
Jahka sain itteni kunnolla takas kyytiin ja ponin hiljentämään, vein sen samantein takas porttipäätyyn katsomaan sitä petoa mikä sielä jossain portin pielessä selkeästi vaani. No arvatkaa mikä se "peto" oli? No arvaa, et kyl kummiskaan arvaa, joten säästän sut piinalta ja kerron. VALKOINEN MUOVITUOLI!! Eihän siitä herranjösses tiedä vaikka söisi yhdellä suupalalla pienen paksun ponin! :D
Vein Fikin katsomaan tuota tuolia ja hyvä jottei istunut siihen paikkaan. Kauhee pörpör ja tuijotus. Mun luottoponista on tulossa hömppä :D Tässä kohtaa ehkä jopa onni, että sade pilasi talutusratsastus suunnitelmat. Oli tarkoitus mennä työkaverini tyttären kymppi vee synttäreille Fikin kanssa talutuskeikalle. Ehkä oli ihan jees, että jäi välistä.
Koko loppuajan mitä kentällä pyörin, oli porttipäädyssä peto, mutta tarhojen päädyssä, kun poni oli rento, oli mulla alla jotain niiiiiin upeaa ja mahtavaa, että ei mitään määrää. Korkea muoto, 3 grammaa ponia kädellä, alle polkevat vahvat takajalat.... En muista, koska olisi viimeeksi ollut näin mukava ratsastaa, voi voi kun olisi ollut kamera paikalla, mut aina ei voi kaikkea saada. Mä <3 Fiki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti