Kengittäjä tuli tänään kenkäämään Pappaa ja vuolemaan Leon kaviot. Kengittäjämme on kertakaikkiaan huippu tyyppi. Hän on myös ystävä sekä Leon kasvattaja. Hän on taikonut Papan kaviot niin hyviksi kuin se vaan on mahdollista, lisäksi ponien välillä erittäin monimuotoinen ja värikäs sielunelämä on hänelle tuttua.
Papan etukaviothan on siis hieman vaikeat, kun hällä ei juurikaan ole kantoja ja kavio kasvaa suoraan eteenpäin eikä siis alaspäin, varsinkin jos laittaa normaalin varvaskäänteisen kengän etuseen. Aina talvella siis sivukäänteiset kengät, jotta kavio ei pääse varpaalta niin hirrrrmu pitkätksi, vaan kuluu helpommin itsellään kärjeltä. Tulikohan nyt selitettyä ihan väärillä termeillä ja läpiä päähänsä, mut näin olen asian käsittänyt ja ihan itse omin silmin kengän vaikutuksen nähnyt.
Viimekesänä saatiin etuset mielettömän hyvään kuntoon Natural Balance kengillä. Koskaan en ole nähnyt kengällä niin suurta vaikutusta, kuin mitä nuo ihmekengät saivat aikaan. Papan etuset näyttivät "normaalin hevosen kavioille" huomattavasti pidempään ja liikkuminen parani 100%.
Palatakseni alkuperäiseen ajatukseeni tämän päivän postauksesta, kengittäjämme siis tuli vierailulle ja samalla katsoi mun ja Leon menoa kentällä. Olen tästä hyvin kiitollinen, sillä pelkäsin meneväni perä edellä puuhun tuon kanssa. Vaikka harrastusta on takana reilut 24v, en luota itseeni tuon nuoren kanssa, koska mulla ei ole aikaisempaa kokemusta nuorista tai niiden ratsuttamisesta. Viimeinen asia mitä haluan tehdä, on ratsastaa tuota väärin ja tehdä joku virhe, jota sit joudutaan urakalla korjaamaan. Ajatus siis on, että Leo lähtisi keväällä jatkokoulutukseen ja sillä välin teen itse pohjatyötä, joka siis on hyvällä mallilla.
Kävelin kerroksen verran ja sit lähdin vähän ravaamaan oikeassa kierroksessa, joka on Leolle selvästi vaikeampi (Papalle taas helpompi) . Leo tekikin saman, mitä aina välillä tekee, eli punkeaa oikea kylki edellä sisään. Tähän sain vinkin ratsataa ajatuksena avoa ja kas kun tepsi. Pulma nro 1 ratkottu.
Laukka on ollut se toinen ongelma, tai siis ei se laukka vaan nosto. En ole tiennyt miten tämä olisi syytä opettaa, joten olen koittanut kulmassa ravista "keikauttaa/kaataa" Leon laukkaan. Kuulostaakin niin hirveelle ja sitä se on ollut.
Pyysin jo valmiiksi katsojilta anteeksi, "Tämä tulee sit näyttämään ihan hirveelle" sanoin ja annoin Leolle kulmassa avut vasempaan laukkaan. Mulla meni palikat ihan sekaisin kun laukka nousi, siis NOUSI ihan hemmetin hyvin! Oli pakko koittaa toisenkin kerran, josko eka kerta olikin vahinko, mutta ei, laukka nousi uudelleen. HIENO LEO!
Oikeaan kierrokseen sit ei sujunutkaan niin hyvin. Normaalioloissa olisin varmaan lopettanut tuohon hyvään vasempaan laukkaan, mutta koska nostoissa oli ollut ongelmia, halusin saada ongelman esiin, jotta saan siihen apuja. Oikealle sitten tuli sitä pää pystyssä selkä notkolla kiitoravia ja kauneus oli tästä kaukana.
Sain ekaksi vinkiksi laittaa oikea kantapään Leon kainaloon ja ikään kuin nostaa omalla jalallani Leon oikeaa etusta ylös, ajatus hyvä toteutus huono, ei siis ihan toiminut. Sitten kakkos vinkkinä raipalla kevyesti näpäyttää lavalle ja toistaa tuo edellämainittu "jalan nosto" ja ávot, sieltä se laukka nousi. Lisäksi tuo kiitoravi oli täysin nou nou eli harjoitellaan nostoa, ei ravista laukkaan "kaatamista". (olen siis aikoinaan ratsuttanut ravureita, joilla on tuota laukkaan "kaatamista" joutunut tekemään aluksi, sieltä siis tuo idea peräisin. Onneksi sen voi nyt hylätä!)
Hienoa hienoa, nyt oli nämä kaksi ongelmaa ratkottu ja Leo sai palkasi kierroksen ravia vasemapaan kierrokseen, koska se on helppo ja kiva juttu.
Ja minä olen tyytyväinen. Ihanaa kun on apua tarjoilla silloin kun sitä tarvitsee :)
Papan kanssa lähdin kengityksen jälkeen ilman satulaa maastoon ja Papalla oli varsin lentävä päivä. Menomatka oli taas vähän vänkäämistä, mutta kotiinpäin mua tuotiin välillä ku litran mittaa (Pappa ei ryöstä, mutta kutsun sen tuovan mua kotiin "kuin litran mittaa" kun hän on kovasti kovasti innoissaan) Matkallamme oli sellanen jyrkkä alamäki/ylämäki yhdistelmä ja kun kännyttiin kotia päin mäen päällä päätti Pappa, että nyt loppui löysäily, kun ollaan menossa takas KOTIIN.
No jopas oli kun tanssi mäen alas ja ihan alas asti ei edes päästy, kun tuo nakkas päätään, vinkas, poikitti ja läks :D Laukattiin mäki ylös ihan tosi tosi reippaasti ja mäen päällä ei meinannut laukka loppua (yleensä loppuu, nyt ei). Laukan kun sain alas, ei löytynyt enää käyntiä. Mentiin hömppä hömppä ravia pitkät pätkät ja seuraavaan loivaan alamäkeenkään en meinannut saada ravia alas. Kiva vaan ku kulkee omalla moottorillaan.
Meinas olla välillä vähän vaikeaa istua kyydissä toppahousut jalassa, ku meinasin väkisinkin liukua kyljelle, kun Pappa tykitti kiitoravia ku ravuri konsanaan. Suostui sentään onneksi kävelemään viimeiset puoli kilsaa kotiin ;)
Jotta sellainen päivä, uusia AHAA elämyksiä sekä niitä kaivattuja jyviä, joista kasvaa toivonmukaan jotain. Mahtava päivä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti