Taas mennään monen päivän kertomuksilla

Ollut vähän flunssainen olo koko viikon, mutta siitä huolimatta on liha taas liikkunut pitkin viikkoa. 

Maanantaina kävin Fikin kanssa vähän kävelemässä ilman satulaa.

Keskiviikkona Leo pääsi liinan päähän kumpparit päässä ja menikin tosi tosi hienosti.

Torstaina kävin taas kävelemässä Fikin kanssa pienen reippaan lenkin.

Perjantaina lähdettiin vähän parantamaan maailmaa tallikaverin kanssa rauhalliselle maastolenkille ja sain suostuteltua tallikaverini lenkin jälkeen myös Leon selkään. Leolla ei ole ollut kuin kerran "vieras" ihminen selässä, mutta äärimmäsien järkevänä otuksena, ei ollut tästä milläänsäkään ja suoritti kuin viimeistä päivää ja tarjosi kaikkea mahdollista osaamaansa, jotta voisi mahdollisimman paljon miellyttää kuskiaan. On se niin hassu, työmoraali on 150% ja yritystä ei tosiaan puutu :)

Lähdin eilen mieheni kanssa ystäväni tuo toiselle paikkakunnalle tekemään hänelle ilta- ja aamutallia, hänen ollessa matkoilla. Paikalla oli samalla varpajaiset, joten tupa oli osahumalaisia miehiä pullollaan. Yöunet jäi aika vähiin ja aamulla oli aikas nuutunut olo. Viedessäni hummia pihalle, olin varsojen (1-2 vuotiaita 4kpl) kanssa extra-tarkkana ja sit kolmekymppisen Pappahevoisen kanssa en niin tarkkana ja Pappahan sen huomasi. Ei mennyt kuin nanosekunti, kun Pappa katsoi mua, valkuainen vaan vilahti ja sillo läks :D En ollut huolissani, sydäntä lähinnä lämmitti kun vanhan jalka nousee niin kepeästi, kirmasi pihalla kuin nuori varsa. Upea Pappa <3

Kevättä rinnuksissa??

Kun pääsin "omalle tallille" (mun hummat ei siis asu omassa pihassa, mutta kutsun "omaksi talliksi" sitä tallia, missä omat majailee) olin aivan zippi ja päätin laittaa pojat kentälle juoksemaan keskenään. Se kannatti, sillä ilma oli kuvaamiseen mitä upein ja pojillakin virtaa riitti. Muutamia hyviä otoksia tuli napattua, tässä niistä muutama.

Kauniisti keulien :)

Onnellisen näköinen Fikiponi <3