Tänään oli minä ja Pappa - päivä ja kiva päivä olikin. Lähdin Fikin kanssa ylläripylläri maastoon, tälläkertaa hiekkakuopille.
Laitoin pitkästä aikaa koulusatulan selkään, kun tarkoituksenani oli kokeilla, josko tuota voisi käyttää kokonaan ilman kaarta. Punaisella kaarella satula on ollut ihan sopiva aiemmin, mutta oliskohan ollut noin viikko sitten, kun sovittelin satulaa Fikille, huomasin sen olevan aivan liian kapea. Vaihdoin valkoisen eli leveimmän kaaren satulaan ja satula oli edelleen liian kapean oloinen, jäi edestä kovin ylös ja kaarimittari antoi ponin leveydeksi punaisen kaaren.
Tuskastuin kovasti, sillä tämä Harry's Horsen synteettinen koulusatula on ollut tähän mennessä ainoa koulusatula, joka ei ole ahdistanut Fikiä mistään ja on lisäksi mukava istua. Halusin siis ehdottomasti saada sen takaisin sopivaksi. Kysyin jo mieheltänikin, että voisiko hän leventää yhtä kaarta vähän valkoista leveämmäksi, mutta meinasin, että ensin koitan koulupenkkiä kokonaan ilman kaarta. Kyllähän sen nopeasti huomaisi, jos leviäisi edestä liikaa, painaisi säkää tmv.
Ainakin tässä satulassa (Winteciä en ole tällä silmällä katsellut) on aivan selkeä muovirunko sekä etukaari (ilman siis wintecin kaartakin) ja meinasin, että josko satulasta tulisi ilman kaarta tavallaan joustorunkoinen, koska ilman kaartakin tämä venyi leveyttä vain tietyn määrän.
Tuumasta toimeen siis. Kaari irti, ruuvit kiinni, satula kainaloon ja tallille mars mars. Harjattuani tai siis lähinnä irroitettuani suurimmat irtoavat karvat, laitoin satulan selkään. Jäi edelleen edestä liian ylös, mutta kun kevyesti painoin kädellä sään päältä, painui hyvin nätisti oikeaan asentoon. Laitettuani vyön kiinni, istui satula selässä juuri niin kuin pitääkin.
Selkään päästyäni varmistin vielä, että satula on oikeassa asennossa, eikä paina ponia mistään väärin. Hetken käveltyämme sain kokea hyvin istuvan satulan mukavuuden. Fiki käveli erittäin reippaasti pää puolelta toiselle heiluen. Olipahan mukavaa :)
Metsässä meinasi olla vähän liukasta paikoitellen, mutta hyvin pysyi poni pystyssä kuitenkin. Onneksi malttoi laukata hiljaksiin mäen ylös, niin ei tarvinnut miettiä pysyykö pystyssä vai ei.
Kaikinpuolin mukava reissu ja erittäin itseensä tyytyväinen Pappa-poni.
Ja muutamalla sanalla lauantaista. Kävimme tallinpitjän kanssa yhdessä maastossa. Minä Leolla ja tallinpitäjä luottoponi Fikillä. Tuli junia, oli hiukan tanssiva Leopodiponi, mutta hienosti sieti tavarajunankin tällä kertaa. Käveltiin lähinnä vaan, mutta sen verran taisi nuorta miestä jännittää, että kevyt pintahiki tuli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti