Perjantaina oli taas estevalmennus Leolla. Olin asennoitunut tähän kokonaisen viikon ja asenne oli "ratsasta 110%" Se toimi ja Leo oli hyvä ja mäkin olin parempi kuin viimeeksi.
Saattaa olla että viimeviikolla mua vähän jännitti itse valmennuskin, kun olen vaan puskaillut ahkerasti. Lisäksi Leo-ratsastauksesta oli aikaa 3 viikkoa ja satulakin oli uusi. Eikös tuossa ole tarpeeksi muuttujia miksi meni vähän huonosti.
Tälläkertaa kuitenkin kaikki sujui likimain kuin tanssi ja pääsimme ylittämään myös ensimmäiset ristikot laukassa. Hyppää hyvin, ei turhia kyttäile ja tekee parhaansa. Olin todella tyytyväinen tunnin jälkeen.
Fiki muutti lauantaina vihdoin uuteen paikkaan. Lastaus oli tällä kertaa harvinaisen vaikeaa, vaikka itse lastaukseen ei mennyt kuin 10min. Fiki tuli sillalle, pysähtyi, paskoi ja peruutti alas. Sitten alkoi taas tehdä samaa kuin silloin, kun ei vaan huvita ja pitää olla vähän poni, eli etupää tulee suoraan, mutta takapää menee aina lastaussillan vierustaa vasemmalle. Ei auttanut, vaikka koitin pitkällä raipalla pitää pehvan menossa mukana. Annoin raipan kuskillemme, joka kevyesti näpäytti Fikiä kinkulle, että äläpäs noin tee ja mitä teki Fiki, potkaisi! Siitähän alkoi varsinainen tahtojen taistelu. Näpäytys, potku, näpäytys, potku... Tätä jatkui hetken, kunnes Fiki luovutti ja käveli tämän jälkeen suoraan koppiin. Harvoin kävelee, kun yksinään matkustaa, suoraan koppiin, mutta koskaan ei ole potkinut tuollalailla. Toisen perässä kyllä menee suoriltaan. Fiki matkustaa hyvin, kuin tatti. Ei heilu, eikä hillu.
Perille päästyämme Fiki oli vähän "Täh??" ilmeellä, mut tarhaan päästyään tsekkasi "hoodit" ja löysi heinäkasan, johon jäi mutustamaan tyytyväisenä. Näin helppoa se on aina Papan kanssa ollut. Kun on ruokaa, on poni tyytyväinen.
Tänään kävimme tutustumassa maastoihin, joita on paljon. Hiekka tietä kilometrikaupalla. Seutu on mulle melko tuttua, mutta katsoin silti kartasta passelin lenkin ja niin lähdimme matkaan. Tuli kuitenkin matkalla tenkkapoo, että onkos tämä nyt se tie, jota kartasta katselin ja niinpä selasin siinä sitten kännykkää, etsien koordinaatteja ja oikealla tiellähän sitä oltiin. Mukava reilu 6km maastolenkki :)
Leon kanssa olin myös tänään valmennuksessa ja meni ihan hyvin. Paljon on opeteltavaa, sillä Leon liikkeet on isot. Fikin nojatuoliravi on maailman helpointa istua, Leon ravi vaatii opettelua. Tämä oli silti hyvä reissu, niin tiedän mitä voin pojalta vaatia. Avot, sulut sekä pohkeenväistöt menee helposti käynnissä, pohkeenväistöt ja avot myös ravissa. Laukannostot on vielä mulle vaikeita, mutta loppua kohden löytyi yhteinen sävel ja laukatkin nousi hyvin. On se hieno! Vielä kun kuskin saa samalle aaltopituudelle, niin hyvä tulee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti