Molemmat pojat ovat nyt saman katon alla ja ensitöikseen Fiki kertoi Leolle, että se muuten olen minä, joka käskee. Esitti isoa ja mahtavaa, kuopaisi, mylväisi, käänsi hanurin ja potkaisi (ei onneksi osunut). Tämä riitti Leolle ja olivat jo seuraavana päivänä, kuin aina ennenkin. Kaveria piti rapsuttaa ensin oikeaslta, sitten vasemmalta ja sitten taas oikealta. On ne niin ihania ja parhaat kaverit.
Olen käynyt Fikin kanssa tutustumassa maastoihin muutamia kertoja ja kivat on maastot. Heikkateitä kilometri kaupalla ja pääsääntöisesti autottomia. Eikä kyllä haittaa, vaikka autokin tulisi vastaan, sillä missään muualla en ole törmännyt näin fiksuihin autoilijoihin. Kaikki hidastavat tai jopa pyhätyvät ja antavat tietä ratsukolle, uskomatonta ja hienoa!! Tänään yksi moottoripyöräilijä lähetti mulle lentosuukkojakin :D
Leon kävin tänään ajamassa ja sain tallinpitäjän mukaan ratsastaen, ihan vaan varmuuden vuoksi. Eihän Leo mistään mitään sanonut, Nähtiin lehmiäkin läheltä, ei noteeraanut asiaa mitenkään, fiksu poika!
Nyt saattaa tulla blogin kirjoittamiseen entistäkin enemmän taukoa, sillä elämässämme (minun ja mieheni) on tapahtumassa isoja asioita, joiden käsittelemiseen ja ymmärtämiseen menee aikaa. Valitettavasti en vielä voi/uskalla kertoa mistä on kyse, mutta sen verran voin sanoa, että raskaana en tosiaankaan ole ;) Olen tästä salailusta kovin pahoillani, mutta kaikkea vaan ei voi kaikille kertoa etukäteen. Asiat selvinevät toivon mukaan kuukauden sisällä ja tulisilla hiilillä ollaan täälläkin päässä. Onneksi heposten asiat ovat nyt kunnossa, niin ei stressaa niin paljoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti