On kyllä pakko tunnustaa, että viimeisin asia mietteissäni on nyt ollut tämä blogi, ajatukset on olleet ihan muualla.
Vielä 4 päivää ja sitten "punainen ihanaakin ihanampi tupa ja sen perunamaa" on meidän. Sitten alkaa tarpeeksi ison talvitarhan rakennus ja aikaa tänne kirjoittelulle on vielä vähemmän. Nyt on vaan niin paljon kaikkea muuta ajateltavaa, että ei ole jaksanut koittaa väkisin värketää tänne mitään.
Olen poikia koittanut liikuttaa tasaiseen tahtiin. Mun olkapää on nyt ollut niin kipeä, etten ole pystynyt Leolla ratsastamaan. Ajaminen tuntui sujuvan kivasti, ei kipuja olkapäässä ajon jälkeen. Leo vaatii sen verran reilun tulen niminomaan oikealle, että tällähetkellä en vaan kivun vuoksi kykene sitä selästä liikuttamaan.
Onneksi tallinpitäjän tytär on käynyt silloin tällöin kanssani maastossa Leolla, jotta junnukin pääsee kiitämään. Viimeeksi oltiin maastossa eilen sunnuntaina. Laitoin Fikille kuolaimettomat (virhe) ja ei meinannut Fiki-poni pysyä käsissä kun meinasi olla niin kamalan kivaa :D Mukavaahan se on, että kaksikymppinen pappa jaksaa vielä riehua puskissa. Menee se Leokin aika kovaa, mutta Fiki kyllä menee ohi, niin että helähtää, eikä tarvi edes kannustaa.
Hyppään päivän taaksepäin, lauantaihin, jolloin meinasi käydä todella hassusti. Kopioin tähän faceen kirjoittamani päivityksen (laiskuudessani)
Tuntuu lähes sille kuin eläisin toista elämää. Tänään lenkillä Fikin kanssa oli lähtö aivan liian lähellä meillä molemmilla, kun S mutkaan liian kovaa tullut mersu kävi vain metrin päässä meistä. Jos Fiki ei olisi osannut reagoida nopeasti ja siirtyä pientareen puolelle, ei olisi väliä autoon ollut edes sitä metriä. Ratissa ollut nainen pelästyi niin, että irroitti kädet ratista ja apukiskin paikalla istunut mies, piti heidät tiellä ohjaamalla autoa. Auto hidasti reilusti, mutta ei pysähtynyt, enkä minä osannut tehdä mitään, shokki oli kova. Olen kiitollinen Fikille, joka ei pienestä hätkähdä, joka osaa hoitaa näköjään tilanteen kuin tilanteen. Jos tämä tilanne olisi tullu paria tuntia aiemmin, olisin ollut samassa paikassa Leon kanssa kärryilemässä, eikä tarina olisi silloin päättynyt näin onnellisesti. Otan tänään saunassa colan elämälle ja fiksulle Pappa-ponille <3
Järkyttävä tapahtuma, kertakaikkiaan. Olen suunnaatoman onnillinen siitä, että mulla on maailman viisain Fiki-poni.
Vaikka ei se Fikikään kaikkivaltias ole, jos olisi saisi ottaa tän flunssan pois. Keuhkoputkea poltelee ja olo on melko kurja. Jään siis parantelemaan itseäni ja koitan ehtiä silloin tällöin kertoilla jotain juttuja :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti