Olemme kuitenkin sopineet, että saamme mennä rakentamaan aitausta pojille jo aikaisemmin, ettei tarvi pelätä maan jäätymistä. Onhan sielä nytkin tarhoja, mutta ne ovat makuuni aivan liian pieniä sekä eivät palvele tarkoitusta. Teemme pojille tilapäis pihaton, jota sitten kunnostetaan ja fiksataan ensi kesänä paremmaksi.
Hirveesti olen laskenut hintaa tarhalle, tolpat tarvii hankkia, lankaa, eristimiä, portin kahvoja jne jne. Nopealla matikalla tarvikkeet tulisivat maksamaan alle 90e ja tolpat alle 100e riippuen nyt paljonko niitä tarvitaan kaiken kaikkiaan. Tarha tulee olemaan puoliksi metsätarha, joten saattanee toivonmukaan olla, että puita pystyy vähän hyväksikäyttämään tässä rakennelmassa. Nykyiset omistajat jättävät tallille kaksi paimenta, ovat vanhoja, mutta toimivat ja sehän riittää, siinä siis säästyi parisen sataa heti kättelyssä. Jotain tolppiakin paikasta kyllä löytyi, mutta kun ei tiedä mitä kaikkea sinne jää, niin ei voi olettaa, että tolppia olisi.
Olen niin sanoin kuvaamattoman onnellinen siitä, että kohta on oma tupa ja oma lupa. Mitä enemmän mietin tätä reilun kymmenvuoden erilaisten tallien kiertämistä, sitä enemmän alkaa pelkkä ajatuskin ketuttaa. Jokaisessa tallissa on ollut omat ongelmansa, asioita jotka tekisin ja sanoisin toisin, selän takana puhuvia tallinpitäjiä tai tallikavereita, ihmisiä, jotka ovat syöttäneet omilleen mun poikien eväitä kysymättä, antamatta jääneet väkerehut, ihmisiä jotka ovat lainanneet tavaroitani lupaa kysymättä, lista on loputon. Kohta ei enää ikinä ole sitä ongelmaa. Ah, taidan saada viimein rauhan, jospa stressikin poistuisi, kun ei tarvi enää miettiä mitään poikien olemiseen liittyvää, kun tasan tietää tekevät ja milloin. Ja kuinka näppärää sekin, että jos aamuksi on luvattu sadetta, voin loimittaa vaikka vasta klo 22 illalla, niin ei tule päivällä loimen kanssa kuuma. Nyt meinaan tarvis _lähteä_ talille loimittamaan, koska sataa kaatamalla ja kiinnostus _lähteä_ mihinkään on ihan nolla....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti