Jokunen aika sitten luin facesta postauksen, jossa tuttuni kertoi, että Notkossa eli linnuntietä noin 10km tästä on nähty yhden tai kahden suden jäljet. Petoasiantuntija oli käynyt varmistamassa löydökset. Jokseenkaan lukemani ei hetkauttanut suuntaan eikä toiseen, näin ainankin luulin.
Kolmisen viikkoa sitten näin Fikin kanssa lenkillä ollessani melkoisen isot, vaikkakkaan ei jättisuuret jäljet. Ensin tuumin, että jopas on koiralla ollut kiire, mutta seurattuani näitä jäliä pidempään, aloin jo miettiä, että melkoinen koira.. Seurasin Fikin kanssa jälkiä noin kilometrin ja koko sen ajan oli tämä "mystinen eläin" laukannut ja kovaa oli laukannutkin. Liitoväli oli välillä jopa metrin luokkaa.
Valjastin Leon ja lähdimme seuraamaan jälkiä lisää. Epäilyni sudesta kasvoivat, sillä seurasimme jälkiä ehkäpä noin 3km verran ja lähes koko matkan oli tämä eläin laukannut ja kovaa. Vain pari pätkää ravia oli välissä ottanut. Sinne minne jäljet jatkuivat, ne jatkuivat laukalla eli eiköhän tuo lienyt susihukkanen ollut. On mennyt meistä alle 2km päästä. Vähän alkoi puistattaa.
Yhtenä päivänä näin isohkot jäljet meidän takapihalla eli tuolla navetan takana, alkaa mielikuvitus tehdä tepposia selvästi, mutta hitusen alkoi ahdistaa. Ei niinkään poikien puolesta, vaan ehkäpä jopa sen suden puolesta. Leo vihaa niin paljon koiria, että kävi jo mielessä, että mikähän aamu tossa pihassa on kituva, rankapoikki oleva hukka. Onneksi vielä ei ainakaan ole ollut ja voisi näin olla jatkossakin.
Pari viikkoa sitten näin noin 600m päässä aivan tajuttoman isot jäljet. Silloin jätti sydän löyntejä väliin. Olen koittanut rauhoitella itseäni ja todennut, että nämä kaikki jäljet on olleet yksittäisiä. Yksisään terve ja täysipäinen susi ei yksin käy aikuisen hevosen päälle. Lisäksi mulla on alin lanka aikas tosi alhaalla, että tällin se hukka sit melkeen ottaa jos tarhaan mielii mennä. Se siitä ja seuraavaan osioon, ei tää tästä vatvomalla parane ;)
Ostin Leolle suoran kimblewickin ja että olikin kivaa, kun eipäs päässytkään Leo kiikuttamaan mua, vaikka kovin olisi halunnutkin. Hyvä, ratkaisdu löytyi. Lisäksi juoksutin Leon edellis viikolla tuossa pihalla 3 kertaa, sekin saattoi edesauttaa reissun onnistumista. Viimeviikolla Leo on liikkunut likimain joka toinen päivä ja viikonloppuna molempina päivinä. Lauantaina Leo oli aika väsyneen oloinen, joten uskallauduin laittamaan sunnuntaina fullcheek kolmipalan suuhun ja taas mentiin. Tuo osaa kyllä näppärästi pureutua kuolaimeen, varsinkin kun on innoissaan. Mä luulen, että toistaiseksi maastoilemme vain kimblewickin kanssa, tosin koitan seuraavalle reissulle vaihtaa ohjan ylempään renkaaseen, jotta vipua olisi edes vähän vähemmän.
Se on niin jännä, että kun Leo höyryää eteenpäin ja on innoissaan, painaa kädelle kuin tonnikeiju, mutta kun on aikansa höyrynnyt ja hiukan rauhoittuu ja ehkä vähän väsähtääkin on höyhenen kevyt kädelle. Ei tässä varmaan mitään kultaista keskitietä ole, turvallisuus kuitenkin ennen kaikkea.
Fikin kanssa hommat sujuu niinkuin aina. Pappa on pappa <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti