Lunta on kaivattu ja paljon. Edellis yön ja eilisen aikana sitä onkin tullut mukavasti ja liikuttaminen helpottui huomattavasti kertaheitolla. Vauhtia ja vaaratilanteita on ollut riittämiin, aloitetaan siis viimeviikon lopulta, jolloin sain kylmää kyytiä kärryillä.
Kuitenkin ensin hehkutan vähän Chiaa. Meillä aloitettiin Chian syöttö vuoden vaihteessa ja jo parin viikon päästä näin ensimmäiset erot Fikissä. Fikillähän on oikean etusen krooninen jännetupintulehdus ja siitä johtuva kroonistunut turvotus (vertaa pesäpallon kokoinen pallero vuohisnivelen kohdalla). Pari viikkoa desin annostuksella Chiaa, turvotus oli laskenut puolella ja tätä kirjoittaessa turvotus on laskenut noin 90%. Jos en näkisi, en uskoisi! Lisäksi molemmat pojat kiiltävät kuin kuparipannujen pohjat ja harjan laatu on molemmilla muuttunut pehmeämmäksi ja "öljyisemmäksi". Leolle kasvaa uutta harjaa ja hällä on tällähetkellä pitkän harjan lisäksi siili eli kuten todettua uutta harjaa puskee vanhan viereen urakalla (kuten kuvasta näkyy). Vaikka Chia on mun budjettiini todella kallis "rehulisä" aion syöttää sitä jatkossakin. Pois ruokinnasta voin jättää Fikiltä MSM:n sekä pellava jää pois ruokinnasta ainakin kokeeksi. 
Kärryilemään siis ja omassa täydessä laiskuudessani en laittanut potkuremmiä, vaikka edellisestä liikutuksesta olikin aikaa 5 päivää ja tasan tiesin ponin olevan virtaisa. Mä en valitettavasti pysty tällä hetkellä viikolla liikuttamaan, kun on melkosen pimeä töistä päästyäni, niin me ollaan nyt tosi vähällä liikutuksella, harmittaa mutta kun en voi valoksikaan muuttua ;)
Kärryt perään ja reipasta ravia likimain 3km matkan, poni oli jopa vähän puhki, mutta pyysin vielä vähän lisää, jotta pääsisi liikkumaan, kun tarhan pohja oli tuolloin tosi huono ja pojat ei oikeen tarhassa liikkuneet. Leo ravasi korvat tötteröllä ja niin kivaa oli et alko pylly kevetä. Ensin nousi pelkkä pylly ja kun komensin ohjalla ja äänellä eteenpäin, alkoi jakatkin huitoa. Ensin huitoi kintuillaan suoraan taaksepäin, sitten vasemmalle osuen hieman aisaan ja sitten oikealle osuen jälleen aisaan. Sit olikin härdelli valmis. Pelästyi molempia kolahduksia, huitaisi hännällään siten, että vasen ohja meni hännän alle. Tässä kohtaa mentiin jo melkosta vauhtia tai siis näillä paikkein tais vaihtua ravi laukan puolelle.
Kesityin niin vahvasti siihen, että saisin ohjan pois hännän alta, etten lainkaan huomannut Leo seuraavaa liikettä. Leo veti pään rajusti alas ja veti multa samalla ohjat käsistä. Muistakaa hyvä ihmiset, kun ajatte hevosianne, istua ohjasperien päällä tai varmistaa muuten, että ohjasperät on josain muussa kiinni, että ne eivät pääse putoamaan maahan vastaavassa tilanteessa. Itse istuin ohjasperien päällä ja mulle jäi pelivaraa vaikka ohjat tippuivatkin käsistäni, sain ne kuitenkin ongittua takaisin käsiini vain sen vuoksi, kun ahterini piti ohjat kärryjen sisäpuolella.
Sain siis ohjat tai no, tässä tapauksessa ohjan käsiini takaisin ja eikä se mennyt niin kuin olisi ollut suotavaa. Vasen ohja oli kiertynyt vasemman jalan ympärille. Muutaman sekunnin tuumin että mitä hittoa teen, uskallanko vetää, mutta sit aivoni jotenkin sukeutui siinä paniikki tilanteessa ja menin vetämään ohjista. No eihän se ollut hyvä idea ei. Leo meni entistä enemmän paniikkiin, kun ohja oli kintun ympäri ja pätki siinä samalla sit huolella suuhun. Tässä koko matkan, mitä oltiin tultu eli tässä hetkessä noin 50m oli huudellut Leolle "Seis!!" Eihän se mitään auttanut, vaikka normaalisti osaakin äänikäskyt. Siinä kohtaa kun Leo meni todella paniikkiin ja kiitolaukalla silmät päässä pyörien kiikutti mua ja kärryjä perässään kuin räsynukkea alkoi mullakin ääni muuttua. Viimeisimmät "Seis!!" käskyt tulivat suusta lähestulkoon kirkumalla.
Lunta oli tällöin vasta sentti tai pari eli maa oli kova. Siinä kohtaa kun Leo alkoi pikkuhiljaa siirtyä kiitolaukassa melko syvän ojan pientareelle aloin miettiä hyppäänkö kärryiltä. Tosin tähän vaikutti myös se, että metsätie oli loppumassa ja asvalttitie alkamassa. Thank God tällä metsätiellä ei liiku autoja ja thank god näkyvyys asvalttitielle on hyvä ja autoja ei tullut. Päätin siis pysyä kärryillä viimeiseen asti.
Pientareella siis tällähetkellä ja kohti ojan pohjaa tai metsää menossa. Mietin jo mielessäni onko Leo niin pöljä et painuu umpimetsään, mut sit tapahtui ihme. Leo meni kuin menikin sinne ojan pohjalle ja pysähtyi siihen. Ojan pohjalla meinaan kasoi jotain puuntaimia, noin metrin korkeita, niin siinä oli sopiva este (vrt ohjaa ryöstävä hevonen seinää/aitaa päin). Hetken istuin kärryissä kuin odottaen, että kohta mennään taas, mutta Leo oli niin järkyttynyt ja väsyksissä, että kömmin toppavaatteissani kärryiltä. Hyvä kun pystyssä pysyin, niin kovasti tärisi jalat ja kädetkin.
Koitin avata ohjien perärissaa, mutta enhän mä pystynyt kun kädet oli ihan spagettia. Leo roikotti takastaan, olin ihan varma, että se oli siinä. Nostin varovasti jalkaa ja pyöraytin ohjan sen ympäriltä pois. Hetken seisoin täristen siinä penkalla ja suoraan sanoen nojasin Leohon. Ei meinanneet jalat kantaa yhtään. Hetken otettuani happea, nappasin Leota suupielen tuntumasta kiinni ja varovasti kehoitin Leon ylös ojasta. Ihme, mutta ei naarmuakaan, ei turvotusta, eikä ontumista!
Loppumatka meni hienosti, ei mitään temppuja. Seuraavana päivänä laitoin uudelleen kärryt perään ja sen potkuremmin ja lähdettin ajamaan sama lenkki. Leo oli niin väsynyt, että joutui ihan käskemään välillä, mutta niin oli nöyrää poikaa jotta. Loppu hyvin kaikki hyvin, tälläkin kertaa siis.
Katsoin tietysti seuraavana päivänä millaiset jäljet jätimme ja kuinka pitkään matkamme kesti. Menimme yhteensä noin 150m matkan, josta noin 50 siinä ojan penkalla täysin kallellaan ja kenollaan. Penkka on meinaan aika jyrkkä. Noh, kova oli opetus, onneksi pystyy ottamaan opiksi ja korjaamaan virheet :)
Ai niin en ole kertoillut heinähäkin toimivuudesta. Kuten kuvasta näkyy vähän tursuaa yli, mutta tuo johtui enimmäkseen siitä, ettemme vetäneet kuormaliinaa paalin ympärille, kuten normaalisti. Pakkasta oli heinänlaittopäivänä liki 25 höystettynä tuulella, joten ei tarjennut ajatella mitään muuta kuin takkaa ja lämpöä ;) Mut väitän kyllä että meidän kohdalla hukka on nyt pienin mahdollinen tässä hetkessä.Sitten eiliseen. Mainittakoot, että Fikikin oli ihan innoissaan kun oli lunta. Vähän perä keveni ja Pappasella oli niin kovin kivaa.
Leo taasen, no arvasin, että virtaa on, mutta mä alan suoraan sanoen olemaan liemessä tuon kanssa. En tiedä mitä tekisin ja mitä sinne suuhun laittaisin. Olen kokeillut Hackamoresta lähtien vaikka mitä, ohut nivel, paksu nivel, kolmipala, oliivi nivel, fullcheek kolmipala, suora pelham... Tulos on aina sama, jos on ollakseen, mua viedään kuin litran mittaa. Eilen (onneksi olitiin taas tuolla metsätiellä) mua vietiin niin kovaa, ettei ollut yhtään mitään jakoa vaikka kuinka koitin pidättää kaikin voimin, jopa vähän sahaten ja "itäpreussilaisellakin puolipidätteellä" koitin saada hidastamaan, turhaa. Hidasti vasta kun oli turhat ruudit ulkona. Alkaa olla oikeasti vaarallista tämä touhu, nyt olisi saatava joku sellaisen jarru tai joku muu keino, millä tuon saa hidastamaan tarvittaessa. Kimblewick tulossa seuraavaksi kokeiluun. Kauhean tylsä juttu, koen epäonnistuneeni itse, kun en pysty niin tasaisesti liikuttamaan, ettei paineet kasaantuisi. Jos jollain on tähän vinkkiä, niin kertokaas. Kaikki vinkit tervetulleita.
Saapi katsoa mitä tämä päivä tuo tullessaan :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti