 |
| Kyllä näissä maastoissa kelpaa reenata! |
Ilma oli mitä mahtavin, joten satuloin iloisen ja täysin tyynen Pappaponin ja suuntasin pitkästä aikaa hiekkakuopille. Matkalla joku ihmeen iso ötökkä meinas lentää mun nenään ja vähänkö tuntui kamalalle. Metsätielle päästyämme välähti mieleen, josko meidän metsälenkki olisi niin kuiva, että sinne voisi mennä ja olihan se. Johan siinä silmänurkka kostui liikutuksesta, kun Pappa painoi korvat tötteröllä innoissaan poluilla. Mä niin rakastan metsämaastoja, niissä mieli lepää parhaiten. Tehtiin ihan kevyt lenkki, lähinnä käveltiin. Tarvis saada takamonot takaisin jalkoihin, sillä selvästi vähän arkoi takasiaan kovalla hiekkatiellä vähän väliä. Kuitenkin käveli ihan reippaasti kokoajan, mikä on äärimmäisen hyvä juttu. Tallille päästyämme hemmottelin Fikiä venyttämällä jalat. Tarvis muistaa venyttää useammin, tekee hyvää vanhoille luille ja lihaksille.
Piti ratsastaa Leo tänään, mutta mitä ilmeisemmin istuin Fikin koulusatulassa niin oikein, että mun nivuset oli ihan älyttömän kipeät kun pääsin tallille, joten tyypdyin päästämään Leon kentälle.... syömään vihreää. Eihän se juokseminen kiinnosta pätkääkään, kun maasta puskee nami nami vihreää ;) ps. Lisäilin aikaisempiin kirjoituksiin muutamia kuvia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti