Lähdettiin tänään tallikaverin kanssa heikkakuopille. Siellä ympärillä on aivan ihania metsäteitä. Ollaan tähän asti menty vaan sitä yhtä ja samaa reittiä ja nyt päätettiin tutkia metsää syvemmin. Mentiin normaalireittiä ja lähdettiin jokaisesta erkanevasta haarasta tutkimaan mitä sieltä löytyy. Löytyi hyvä pyllyreenimäki ja monta riskukkoon tai liian märkään alueeseen päättyvää tien pätkää. Metsä on suopohjaista, joten märille teille ei juurikaan uskalla lähteä seikkaleimaan.
Oltiin jo melkein luovuttamassa, kun päätimme lähteä vielä viimeisen kerran tutkimaan yhden tien ja se jos mikä kannatti. Piiiiiitkä metsätie, suurimmaksi osaksi pohjaltaan loistavassa kunnossa, sinne voisi vaikka rakentaa muutamia esteitä ;) Vielä jäi tutkittavaksi tämän viimeisimmän metsätien kaikki haarat. Olipahan mahti reissu ja aikaakin kului parisen tuntia. Pehvani kyllä kertoi ajan kulun, kun mulla oli satulana wanha Wintec 100, ei niin herkku istua, mutta jotenkin vaan teki mieli mennä välillä sillä. Pyllyni on onneksi jo pitkästä satulassa istumisesta toennut.
Monta viikkoa olen pohtinut Leon pesemistä ja tänään sen vihdoin tein. On se vaan niin kovasti fiksu nuorimies, paikallaan möllötti ja antoi pestä aivan rauhassa. Ylähuulta nosteli vähänväliä ja vasta huuhtelun tienoilla alkoi etuset vuoron perään kuopia, kun alkoi vissiin olla tylsää. Pesty ja puhdas, seuraavat 15 minuuttia. Sai tallissa sapuskat ja pihalle kun pääsi, niin naamalleenhan tuo tarhaan kaatui ja pesutyö oli sekunneissa mitätöity (tokihan tämän tiesin, mutta pakko oli ihan "ääneen" asia todeta). No, olipahan pudas hetken ja saipahan oivan itikkasuojan savesta, joka sen karvaan tarttui...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti