Kaikenmoista

Kiirettä on pitänyt, olihan tässä Juhannukset ja kaikki välissä. On myös ollut niin kuumia päiviä, että pojat ovat viettäneet vähän enemmän lomaa. Kerron jo tässä kohtaa, että kyseinen postaus sisältää ahdistusta ja ongelmia.

Kerran olen käynyt Leon kanssa maastossa kävelemässä pienen lenkin ja kerran ajamassa vähän reippaammin, hyvin moni molemmat. Fikin kanssa olen enimmäkseen maastoillut kevyitä lenkkejä. Ihottuma voi melko hyvin, kainalot on nyt viikon sisällä turvonneet ja karvat lähtee, toistoa viimevuodelle näköjään. Olivat kyllä tänään paremmat kuin eilen ja pesin ne betadine pesulla, josko lievä tulehdus lähtisi pois. Toivotaan parasta.

Tämän viikon maanantaina Leo päätti poistua luvallisesta alueelta (= tarha) ja löytyi naapurin viljapellosta. Aita korjattiin, mutta sama toistui ma - ti yönä. Meni päiviä, kunnes eilen meni taas aidasta, onneksi tällä kertaa tallinpitäjän omalle heinäpellolle, muu lauma meni perässä. 

Laitoin Leon karsinaan siksi aikaa, kun kävimme tallikaverin kanssa maastossa (oli ihanaa parantaa maailmaa ja surkutella kohtaloa). Aidatkin oli helpompi rakennella uusiksi, kun aituri ei ollut paikalla. Tähän läpimeno kohtaan laitettiin ryntään korkeudelle lauta. Lenkiltä tultuamme, laitoin Leon ulos, käveli aidan viertä samasta kohtaa mistä oli mennyt läpi, edes takas ja selvästi tutki kohtaa mistä mennä. Se laski päänsä alas ja meinas mennä läpi. Lauta katkesi ja puolet siitä jäi Leon selän päälle sähkölankoineen, taisi (toivonmukaan) saada samalla vähän tälliäkin. Olin neuvoton ja soitin Leon kasvattajalle, näin ei voi jatkua, kun rautatiekin on vain parin sadan metrin päässä, jos tuo poni pitää tappaa, niin sitten teuraaksi, että saa lihat omaan pakkaseen, kuin se, että kaavin kiskoilta sen jäänteitä.

Kasvattaja on mahtava persoona, hän ehdotti, että tulisi hakemaan Leon "jatkokoulutukseen" ja saan aikaa keksiä ratkaisun pulmaan, joka on osittain tämä ja osittain toinen, jonka selitän kohta. Pelastus!! Tänään kasvattaja tuli hakemaan Leon ja näin lähti Leo "ala-asteelle" (eskarihan on jo käyty)

Ja sitten se minkä vuoksi olen eilisen ja tämän päivän parkunut silmät punaisina ja jopa menettänyt yöuneni, mitä ei kovin usein tapahdu, on se, että taas kerran sitä joutuu pakkaamaan poiken kamppeet ja muuttamaan tallia. Tallinpitäjämme lopettaa tallin pidon ja sekä minä, että tallikaverimme olemme nyt ilman tallipaikkaa. Yhdelle hevosellehan on maailman helpointa löytää paikka, mutta kun poikia on kaksi. Olen aivan maani myynyt, olen suunnitellut laittavani Fikin pois ja myyväni Leon, en jaksa enää. Elämä on viimeiseen kolmeen vuoteen ollut juuri tasan tarkaan muuttoa, 3v 3 paikkaa. En tiedä mitä pitäisi tehdä, monet sanovat, että ostakaa nyt jo se oma talo, mutta kun se ei vaan ole niin yksinkertaista ja helppoa.

Ystävälleni voisin viedä, mutta Fiki vaatii ihottumakauden ajan päivittäistä hoitoa ja matkaa tulisi reippaat 40km/suunta. Tarkoittaa siis sitä, että olen loppu alle kuukaudessa. Ei hyvä sekään. Tuttavani tarjosi mahdollisesti kahta pihattopaikkaa, mutta sen saaminen ei vielä ole varmaa ja vapautumisestakaan ei ole tietoa. Kaikki on ihan auki revittyä ja epävarmaa. Ihnoan ja vihaan olla epävarma. Haluan aina tietää missä mennään ja nyt en tosiaan tiedä mitä tehdä ja mihin mennä. Ahdistaa todella paljon ja itken kokoajan pienistä ja mitättömistä asioistakin.

Ja joo joo, kaikki muuttuu paremmaksi ja aurinko paistaa risukasaankin ja kukkii se perunakin ja niin pois päin. Ei nyt vaan tähän hätään auta, tähän hätään auttaa se, että löydän pojille jonkun paikan mihin mennä.

Anteeksi ehkä vähän sekava teksti, nyt ei vaan pää toimi ja artikulaatio on varmasti täysi nolla.

Ps. Leo koitti laitumen aitaa myös kasvattajan luona. Kas, kun tuli tälliä päin näköä, niin ei ole toista kertaa koittanut (jotain positiivistä siis). Pääsi sielä laitumelle 2v suokki tamman kanssa, eiköhän oppi ala alkuviikosta. Koitan jaksaa päivitellä Leon (ja muiden asioiden) edistymisestä.