Kiirettä on pitänyt, enkä ole ehtinyt tänne hetkeen mitään päivitellä.
Viimeviikolla Fikillä oli selkä sen verran auki juuri takakaaren kohdalta, että Mira meni keskiviikon tunnillaan ilman satulaa. Laitoin menemään puomeja käynnissä, ravissa ja laukassa sekä lopuksi ihan pienen ristikon. Hyvä suoritus tytöltä, joka ei ollut koskaan edes laukannut ilman satulaa.
Fikin selkä otti itseensä vuoden ensimmäisistä laidun maistiaisista. Tuli valkuaispatteja jokapuolelle ihan huolella ja ne selässä sekä pyllyllä olleet märkivät kudosnesteet läpi. Viimeviikon sateet aiheuttivat ihottumaloimen kanssa sen, että tuo pahin patti meni uudelleen vereslihalle. Nyt onneksi on jo todella hyvässä kuosissa. Taas sai omasta tyhmästä päästä kärsiä koko poni, mutta otin jälleen virheestä vaarin. Nyt ollaan AINA sadeloimi selässä, jos sataa hiukankin enemmän. Jos toinen ei kestä, niin se ei kestä. Mitäs sitä sen ihmeemmin pohtimaan.
Torstaina päätin kiivetä Leon selkään ja kuinka sitä voi pieni ihminen melkein onnesta itkeä, kun ponilta sujuu käynti - ravi siirtyminen peräänannossa. Olipahan hieno tunne! Niin kovasti toinen taas suoritti. Ihana ja kaikkeen aina valmis Leo. Parhaansa tekee joka kerta. Meillä on nyt kuolaimena paksuhko oliivi nivel ja turpiksena hannover. Tuntuu parhaalta tällähetkellä. Leo aloitti taas kielen heittämisen kuolaimen yli. Nivelellä ei sitä tee, mutta kolmipalalla muplaa koko ajan.
Fikin kanssa suunnittelin meneväni kentälle hetkeksi vääntämään, mutta samantein hyökkäsivät kuin pahaisetkin piinaajat, kymmenkunta paarmaa kimppuumme. Hetken koitimme sinnitellä, mutta sitten oli pakko lähteä tielle kävelemään, siinä kun onneksi tuuli ja ihan ei niin paljon paarmoja ollut kimpussa. Kenttämme on todella suojaisessa paikassa ja siinä pyörii aikalailla kaikenmaailman itikkaa ja helikopterin kokoista paarmaa.
Fiki pääsi lenkin jälkeen pesuun. Ei ollut kyllä kovin innoissaan, mutta silti sieti inhottavan toimenpiteen pitkin hampain. Fiki ei kertakaikkiaan pidä siitä, kun vesi valuu kylkeä pitkin alas. Sitä taitaa kutittaa.
Ylipäätään Fiki on hämmästyttävän hyvässä kunnossa. Kainalot on kyllä aika hurjassa kunnossa, ehkä jopa pahimmassa kunnossa ikinä, mutta muuten on ponin yleisvointi parempi kuin koskaan aiemmin. Meillä on vielä harjaa niin paljon, että en aio sitä vielä pois leikata. Yleensä olen leikannut harjan ihan millisiiliksi Juhannuksen tienoilla. Yleisvointi on siis ehkäpä jopa 90% parempi kuin aikaisempina kesinä, siispä jee! Vielä kun keksisi miten kainalot saisi suojattua kunnolla, ne on aika ongelmalliset.
Huomasin tänään, että myös Leo on hangannut harjaansa. Ihottumaisen omistamisessa on se huono puoli, että sitä tulee osittain hysteeriseksi hankaamisen suhteen. Sitä pohtii mikä on normaalia hankaamista ja mikä epänormaalia. Raapiihan se terve hevonenkin itseään välillä, kutiseehan niitäkin.
Lauantaina kävin Fikin kanssa pikku maastolenkin ja pappa olikin varsin hyvällä tuulella. Mukavaa oli ja oli kiva, kun ilmakin oli hiukan viileämpi.
Tänään Mira kävi taas tunteilemassa. Mentiin kolmikaarista kiermuraa koko tunti, tarkoituksena hakea tasapainoa kaarevalle uralle sekä harjoitella siirtymisiä istunnalla. Hienoja pysähdyksiä tuli ja uskon, että Mira sai ahaa - elämyksen "Ai, näin tää poni toimii"
Lähdin tunninpidon jälkeen vielä Leon kanssa maastoon ihan vaan kävelemään. Eihän aina tarvi suorittaa, vaan joskus voi vaan lönkötellä pitkänä maastossa. Sain tallikaverini seuraksi, tueksi ja turvaksi. Hienosti meni, edes juna ei hätkähdyttänyt. Hienoa! Nyt vois alkaa oikeesti maastoilemaan tuon kanssa enemmän ja alkaa rakentaa pyllylihaksistoa paremmaksi.
Huomenna vielä tallille ja sitten onkin Juhannus. Tarkoitus lähteä perjantaina Himokselle kuuntelemaan mm Scooteria <3 Lauantaina taitaa olla taas reissu Jaalaan <3 Huisi Jussi tulossa, tuskin maltan odottaa. Hyvää Juannusta lukijoille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti