Ei tosin oikein joululle tuntunut, kun mun joulu tulee suurimmaksi osaksi lumesta, jota ei tosiaan tänä vuonna ollut ollenkaan. No siitä huolimatta joulu sujui leppoisasti perheen perissa ja jos ei muuta, niin tuli syötyä ihan liikaa. Olin vissiin ollut kauheen kiltti, kun sain ihan hirmuisesti lahjoja. Pojatkin sai pari pussia heppanameja mun äidiltä ja nyt ne kerjää ihan hirmuisesti joka kerta kun menen tarhaan. Olettavat, että niitä on taskunpohjalla kokoajan ja tarpeeksi.
Aattona annoin pojille vapaata, kun vanhempani saapuivat sen verran aikaisin ja oli kaikenmoista tekemistä ennen heidän tuloaan. Pojat saivat molemmat extraherkun eli yhden omenan kumpainenkin. En kovin paljoa uskalla ruokintaan herkkuja lisäillä, kun Leolla on aika herkkä maha.
Joulupäivänä päätin lähteä Fikin kanssa pienelle lenkille. Oli jo aika myöhä kun pääsin lähtemään, joten viritin poniin ja itseeni paljon heijastimia ja otin otsalampunkin mukaan. Ensin tuumin lähteväni ilman satulaa, mutta onneksi otin satulan mukaan, sillä Papalla oli ihan hippasen virtaa. Kotiin päin riemastui kovasti laukkaamaan ja intoutui pukittamaankin pariin otteeseen. Tulimme reippaassa ravissa yhteen risteykseen ja käännyimme tästä kotiinpäin. Pappa intoutui pukkaamaan toistamiseen ja ryösti silmät ja korvat päässä pyörien kotia kohti, olipahan Papalla kivaa ;) Ps. testailin meidän uutta hackamorea ja todettava on, että kun leuan alla on ketju, on paljon herkempi, kuin jos leuan alla on nahkaremmi. Nyt meillä oli nahkaremmi ja siksi pidätteet ei todnäk menneetkään kunnolla kokoajan läpi. No hengissä ollaan edelleen ja Papalla oli kivaa, se on pääasia.
Tapanin päivänä en lähtenyt ajelulle, vaan lähdin Leon kanssa ratsastaen maastoilemaan (mitäs muutakaan). Tällä kertaa laitoin Leolle suuhun meidän "normikuolaimet" eli oliivi nivelen. Oli muuten ihan yhtä helppo/vaikea pidätettävä kuin pelhaminkin kanssa, joten toistaiseksi mennään nyt sit vaikka tällä kuolaimella.
Meiltä on tästä noin 500m asvalttitietä ennenkuin alkaa hiekkatie. Leo ei meinannut millään malttaa kävellä, vaan halusi vuoronperään ravata tai laukata ja kun vihdoin päästiin hiekalle, aukesi kaasuhanat ja sit mentiin. Ravattiin kovaa ja pitkään, menohaluja riitti kuin pienessä pitäjässä. Kun vihdoin Leo malttoi siirtyä käyntiin, oli sekä mulla että Juniorilla hiki. Siinä meinaan sai keventää keventämisen perään ja tahti oli sellainen pikanopea yks-kaks yks-kaks.
Otettiin väliin pätkä käyntiä, että molempien hengitys tasaantuisi vähäsen ja sitten jatkoimme samaa vauhtia toisen mokoman pätkän, kunnes Leo vähän pelästyi suuresti solisevaa valtaojaa ja spurttasi laukkaan. Eihän siinä olisi muuten mitään ollut, mutta tajusin muutamia metrejä edettyämme, että prkl tää tie routii ja pahasti! Väistöliike vasempaan ja heti perään oikeaan samalla hidastaen melko rumastikin laukan nopeasti käyntiin. Jatkettiin kävellen ja Leo sai isot taputukset, kun teki siirtymän kerrankin niin nopeasti ja varsinkin kun sille oli todellinen tarve. Tie oli todella huonossa kunnossa, routakuoppia sielä ja täällä. Käveltiin ajouraa pitkin, siitä tie näkyi kantavan. Ympäri kääntyessämme koitti Leo spurtata laukkaan, mutta vastaus oli "nou nou".
Emme onneksi uponneet tiehen ja onneksi Leokin malttoi kävellä tuon huonon pätkän verran. Loppumatkan tulimmekin sitten reipasta laukkaa/ravia ja korvat tötteröllä Leo paineli menemään. Se on aina niin töissä ja varmaan olikin mukavaa päästä kunnolla ojentelemaan koipiaan hyvälle pohjalle.
Tämän jälkeen siivosin pihaton ja jos nyt jotain positiivista tästä plussakelistä pitää hakea, niin olen siivonnut melkein koko tarhan paskasta puhtaaksi. Tosin puoli upottava tarha ei ole se mukavin pohja lykkiä märkää paskaa täynnä olevia kottikärryjä, mut no menee kuntoilusta. Laitoin toki samalla vedet ja pesin vesiastiankin siinä samalla.
Kun kerran valoisaa aikaa jäi, päätin lähteä vielä Fikin kanssa kevyelle maastolenkille ilman satulaa. Menimme metsätielle ja siinä rennosti hölkkäiltiin menemään, kun takaa alkoi kuulua kavioiden kopse. Kuivannolta asti olivat lenkille Tapanin ajelulle lähteneet ja siinä sitten saimmekin lenkille reipasta matkaseuraa. Fiki vallan innostui kun suomentamma laittoi kaviota toisen eteen ja siinä sai kuski tehdä töitä, että kyydissä pysyi, kun Pappa painoi menemään kiitomalaukkaa pitkin tietä. Noh ei ollut se kevyt lenkki mitä kaavailin, mutta jälleen kerran, Papalla oli kivaa ja sehän on se pääasia :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti