Fikihän siitä helposti yli meni, kun on hokit. Mentiin vakiolenkille eli metsätielle. Fiki tuumasi jo asvalttitiellä, että peltojen toisella puolen olevalla metsätiellä on jotain kamalaa. Pysähteli, puhisi ja tuijotti. Kiirehti pari askelta eteenpäin, pysähtyi uudelleen, tuijotti ja puhisi. Tätä jatkui jonkin aikaa, kunnes vaan pyysin Pappaa liikkumaan reippaasti eteen. Näin jännittynyttä käyntiä ei kyl hetkeen ole esiintynytkään... Käännyttiin metsätielle ja se oli aivan peilijäässä ja alla oli poni, joka edelleen toijotti ja puhisi. Mitään ei koko lenkillä nähty, kuultu tai haistettu tai no, minä en nähnyt, kuullut, enkä haistanut mitään. Poni oli kylläkin viritetty vaijeri ja hokeista huolimatta olin pariin otteeseen varma, et nyt kaadutaan, kun poni säikähti jotain ja syöksyi sivulle. Loppu hyvin kaikki hyvin, kuitenkin.
Uskallauduin Leon kanssa liikenteeseen ja talutin sen jäätiköstä yli. Suti, suti, suti, mutta pystyssä pysyttiin. Sitten se vaikein osuus eli selkään kiipeäminen. Onnistuin, vaikkakin Leolla oli niin kiire, että lähti samantein raviin. Pysyttiin Leon kanssa ns pääväylillä ja muilla sulilla teillä. Kovin pitkää lenkkiä emme saaneet aikaiseksi, mutta sen verran sai poika ruhoaan liikuttaa, että tuli vallan hiki. Onneksi pystyimme laukkaamaan melko pitkän matkan, ni sai parin viikon liikkumattomuudesta tulleet energiat purettua edes vähän paremmin. Laukka pyöri tosi hyvin, vaikkakin joka toinen askel taisi olla pukki :D Leolla oli kovasti kivaa, samoin kuskilla.
Maastojarru, sellaisen muuten tarvitsisin Leolle. Tuppaa olemaan niin innoissaan, että mulla on välillä vaikeuksia saada Leota pysymään esim rauhallisessa ravissa ja laukassa olisi kiva saada pää pysymään ylhäällä. Mulla on ongelmana tuo oma kipeä olkapää, joka ei kestä kovin paljoa vetämistä (eipä edes kuulosta kivalle, että tarvis vetää, mut välillä on pakko ja tuo olkapää ärtyy siitä kovin). Siksi mieluusti haluisin kuolaimen joka toimisi meille maastojarruna ja jonka kanssa Leo olisi edestä kevyempi. Nyt käytössä suora pelham deltalla ja tämän kanssa käy niin, että pää painuu liian alas ja poni roikkuu kuolaimella rajusti eikä pidätteet mene kunnolla läpi. Hackamorella on samanmoinen vaikutus, tosin sen kanssa pidätteet ei mene senkään vertaa läpi. Baucher eli varsinivel ei ollut hyvä, oli senkin kanssa tosi vahva. Kentällä toimii nivel oliivilla ihan kivasti, maastossa ollut senkin kanssa välillä tosi vahva, nyt en ole hetkeen tohtinut kokeilla, kun tosiaan (sama virsi jatkuu) tuo olka on niin tosi tosi kipeä. Fikin kanssa on helppoa, kun voi mennä lähes aina pitkin ohjin tai vaikka tuntumankin pitäis, kun Fiki on edestä niin kevyt. Vinkkejä otetaan siis vastaan maastojarrusta tai muusta vastaavasta kovin mieluusti :)
Kuulisin myös mielelläni kokemuksia Chiasta. Olen kylläkin jo tehnyt päätöksen, että meillä aloitetaan molempien poikien kohdalla Chian syönti, silti kaikki käyttökokemukset ovat tervetulleita.
Tämmöstä oli tänään, huomisesta ei vielä tietoa ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti