Eihän tästä bloggaamisesta nyt meinaa tulla enää mitään. On mukamas liian kiirus kirjoitella, eikä oikein ole edes jaksanut miettiä mitä tänne kirjoittelisi.
Harva se aamu, kun menen poikia katsomaan, on Leo pötköllään pihatossa. Pojat siis ovat kotiutuneet loistavasti. Vapaa heinä tuottaa välillä ongelmia, ei sen suhteen, että pojat paisuisiavt muodottomiksi, vaan siksi, että heinä on melko löysään pakattu ja paali purkenee ennen aikojaan. Juurikin toissapäivänä kärräsin sydän liki verta itkien tallottua, kustua ja paskottua heinää neljä jättikokoista kottikärryllistä lantalaan pois uuden paalin tieltä. Nyt vedettiin kuormaliina paalin yläosaan todella piukkaan, josko se vähän hillitsisi paalin purkautumista.
Ja purkautumisesta puheenollen... Meinaa nyt jo mennä ikäänkuin hermo heinäntoimittajaan. Laitoin hänelle viimeviikon sunnuntai aamulla tekstiviestin (soittaa on turha yrittää, tätä miestä ei saa soittamalla kiinni), että tarvis lisää heinää ensiviikon loppuun mennessä, että koska pääsee tuomaan, niin tiedän jättää rahaa. Keskiviikkoon asti odottelin vastausta, jonka jälkeen laitoin uuden viestin ja vastaus tuli tälläkertaa hetkessä, "tuon perjantaina". No jees, hienoa, muttakun tuo heinä on hevoseläimen elinehto, niin ei ole kivaa, kun ei tiedä koska on lisää tulossa. Sinäänsä paniikkia ei nyt suuremmin ollut, kun mulla on tuossa yksi paali avoinna, mutta silti toivoisi nopeampaa yhteydenottoa. Tämmöinen käytös on kuulemmas tälle miehelle normaalia, joten ei vissiin auta kuin tottua ja tilailla vaan ajoissa heinää. Kuitenkin tuo silloin kuin lupaa tuoda, että sen suhteen asia ok.
En ole kauheasti viimeiseen pariin viikkoon poikia liikutellut. Leo kun on kengätön ja eihän täällä #£&$ jäätikköalueella pääse tuon kanssa mihinkään *murinaa* Fikinkin kanssa voisi vaan kävellä, joten olen todennut, että kävelkööt tarhassa sen minkä kävelee. Onneksi tarha on sentään järkevässä kunnossa, eikä tuollainen jäätikkö mitä piha on.
Kuitenkin tuossa, kun vielä lunta oli *muitelee näitä aikoja haikeana* kävin Fikin kanssa tekemässä reippaan maaston ja pappa vallan niin kovasti intoutui, että oikein pukki pukki pukki tuli ja mienasi täti vallan kyydistä lähteä. Nauroin niin, että vedet lensi silmistä. Kivaa kun vanhallakin on kivaa. Nyt ulkona tihkuttaa vettä ja yhtään ei tee mieli tehdä mitään.
Joulukuusen olen kuitenkin omasta metsästä valinnut, jos vaikka maanantaina kävisi sen sieltä hakemassa. Kinkku sulaa jääkaapissa ja harkitsin jo, josko ensivuodelle hankkisikin hevoskinkun. Olisi huomattavasti luomumpaa.
Satulahuone on nyt valmiimpi. Satuloille on telineet (olleet jo onneksi useamman viikon) ja purimme avohyllyt pois. Tilalla on nyt kaksi kaappia ja yleisilme on heti siistimpi, kun kaikki tavarat ei ole levällään. Kaikki jutut alkavat löytää paikkansa ja elo on mukavaa. Jos en aikaisemmin tiennyt, niin nyt tiedän, että tätä on olen aina halunnut ja tätä olen koko elämäni odottanut. Edelleen, olen kotona <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti