lauantai 8. joulukuuta 2012

Onnistumisen tunteita

Vaikka mulla on selkä melko solmussa (lue kipeä), päätin kuitenkin lähteä Fikin kanssa kentälle vähän hummailemaan. Päätös kannatti, sillä F ei ole hetkeen ollut näin omalla moottorilla liikkuva ja reipas. Mielessä kävi tarviiko mitata pojalta kuume, et oliskos sit kuitenkin jostain kipeä, kun liikkui niin reippaasti ja mielellään ;)

((Jollekin random lukijalle tiedoksi, että F on yleensä hyvinkin laiska etenemään ennenkuin vertyy ja välttämättä ei silloinkaan liiku kovin reippaasti.))

Oli niin mahtavaa, kun kerrankin pystyi keskittymään pelkkään istumiseen, kun alla oli hyvin etenevä poni. Simo-oppien testausta siis ja hyvinhän tuo tuntui toimivan. Ravi oli kyllä tänään niin hienoa, että en muista koska olisin viimeeksi moisessa kyydissä istunut. Takaset oli kertakaikkisen loistavasti alla ja takanen nousi korkealle. Olo oli kuin olisi jonkin hienommankin kouluhevoisen kyydissä istunut, ei sillä etteikö Fikikin hieno olisi ja onhan se, eikä vaan hieno, vaan hienoin. Olisi voinut kerrankin tuupata loputtomiin, mutta tyydyin noin 45min, kun tuo selkä ei kuitenkaan kunnossa ole.

Leon puoleltakin hyviä uutisia. Piimäkuuri on ilmeisestikin auttanut, kun tyypin häntä ei enää ole niin paskarastoilla. Jos vaikka huomenna koittais pestä hännän, kun pakkanenkin on nyt aika pientä.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti