Vaikka itse en Suomenhevosihminen olekaan, olen tänään kunnoittanut hiljaisesti maamme urheaa Sotahevosta ja toki maatamme puolustaneista sotilaitakin. Kiitos teille! Kiitos isäni isälle, joka hengellään tätä maata puolusti. Seuraavaksi sytytän kynttilän, vaikka perinteestä myöhässä olenkin. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Fikin kanssa lähdimme tänään metsälenkille ja metsätielle päästyämme huomasimme, että edesmennyt Antti-myrsky oli sen verran riehunut meidänkin alueella, että puita oli nurin useampia kipaleita. Onneksi vain kahden puun rykelmän jouduimme metsän kautta kiertämään. Olen sellainen, että talvella, kun on lunta en lähde uusia polkuja/metsäteitä tutkimaan, kun en tiedä mitä lumen alla on piilossa. Laskeuduin siis selästä ja tunnustelin ensin maastoa ja hyvinhän tuo metsäponi perässä tuli vaikka reitti olikin ehkä vähän kyseenalainen.
Seuraava puu olikin niin matala, että sen yli menimme ravilla loikaten. Fiki tahtoi mennä ihan metsäpoljuille asti, pitkin ohjin kun lampsittiin, niin kääntyi polulle omatoimisesti, se sopi mulle hyvin, rakastan polkuilua ja lumista metsää. Kaunista olikin ja ponikin lompsi oikein pirteästi etiäpäin. Menimme pidemmän kaavan kautta metsässä ja ihan loppumetreillä näimme kolmen hirven jäljet. Fiki pysähtyi hetkeksi haistelemaan, joten saattoipa olla, et olivat lähelläkin, vaikka mitään en nähnyt. Melko tuoreita ne jäljet kyllä oli.
Takaisin metsätiellä päästyämme annoin ponin laukata rauhallista laukkaa ja pitkään mentiinkin. Toinen niin iloisesti korvat tötteröllä painoi menemään, että oli ihana tunne lumisessa metsässä laukata maailman parhaalla ponilla :)
Hiki tuli ja tallille päästyämme sai taas lämmintä melassivettä, jota niin kovasti himoitsee. Asianmukaiset loimet päälle ja poni takas pihalle.
Juniori sai taaskin vapaapäivän, ku lunta aloi sadella niin paljon, että näkyvyys oli melko huono ja onhan tuo niin jumalattoman takakorkeakin tällähetkellä, että hyvin joutaa olla möllöttää ja kasvaa rauhassa, Meillä ei ole kiire mihinkään ja aikaa on ;)
Leolle olen antanut nyt muutaman päivän piimää, kun Leolla on niin vetinen maha. Papanat voivat olla ihan kiinteitäkin, mutta hyvinkin usein ulosteen seassa on reilustikin vettä ja niinpä jätkän pylly ja häntä on sen itsensä peitossa. Hännän peseminen pihattohevosen kohdalla näillä keleillä on hieman hankalaa, joten olisi kiva keksiä tähän keino, jolla sais mahan vähän paremmaksi.
Pellavaa syö jo ja se ainakin aikaisemmin kun vastaavaa oli (ei viime, mutta edellistalvena) auttoi hyvin. No kokeillaan nyt tuolla piimällä ensin, jos helpottaa voisin sitten ostaa vaikka tarvittaessa tehobaktia (vai mitä nyt olikaan) ja antaa kuurin siitä. Mielestäni maha on nyt vähän rauhoittunut, ei ainakaan hirveesti ollut hännässä tänään eilistä enempää pa*koo. Seurataan tilannetta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti