Niin se vuosi tekee taas loppuaan ja molemmat pojat tuli liikutettua selästä käsin. Papan kanssa huppailtiin ilman satulaa ja Leon kanssa harjoiteltiin vähän siirtymisiä.
Vuoteen 2012 on mahtunut paljon iloja ja suruja. Kaikki aina toivottaa, että olkoot seuraava vuosi parempi. Mulle riitääisi, ettei ainakaan olisi pahempi kuin tämä kulunut vuosi. Jokaiseen vuoteen mahtuu hyviä ja huonoja hetkiä ja sille ei vaan voi minkään, vaikka toki jokainen toivoo, että niitä huonoja ei tapahtuisi. Olen kuitenkin saanut tänävuonna uusia hevosystäviä sekä ihmisystäviä. Olen tavannut netissä tutustumiini ihmisiin livenä ja vähän päässyt reissaamaan suomen rajojen sisällä. Huonomminkin olisi voinut kai käydä... Ensivuonna on ainakin tulossa töiden suhteen muutoksia ja se onkin varsin tervetullutta, joten mun ajatus tulevalle vuodelle tottakai on, että se on parempi, kun eikö se nyt kuitenkin ole se mitä aina toivotaan ;) (Hienosti melkeenku puhuin itteni pussiin)
Paukkeen määrästä päätellen, porukalla on jo kovat kemut menossa. Kissikolmikko ei varsinaisesti pelkää pauketta, mutta pelkäävät välkettä eli valot päällä vaan koko illan, niin ehkäpä tästä selvitään taas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti