Leon laitoin pitkästä aikaa kärryjen eteen, kun "parempi puoliskoni" toi hiittikärryt tallille. Mä niin <3 mun hiittikärryjä. Ne on niin buenot kaikin puolin. Mentiin ensin pellolle kävelemään pari kierrosta ja sitten tielle (joka oli aurattu ja siis kevyempi mennä) ravaamaan hiukkasen.
"Ravi, mitä se on??" kysyi Leo ja tarjoili vähän väliä laukkaa. Vaikka tämä ei ravuri ole, eikä siitä sellaista tule, on mulla se sääntö, että kärryjen edessä EI laukata. Siitä seuraa useinmiten liian kivaa ja alkaa pehva lennellä. Toki mulla on potkuremmi, kun tiedän, että tuolla on paikoitellen kevyt perä, mutta silti ei ole kovinkaan mielekästä istua pukittavan ponin kärryillä, joten laukka on nou nou.
Mentiin noin 1km tietä ja sit kännyttiin takas. Menomatkalla ravi vielä löytyi, mutta kotiin päin ravia ei juurikaan tullut. Tallimme sijaitsee aivan rautatien vieressä ja kokoajan mietin, et jos nyt juna tulee, niin sit mennään. Juna tuli, takaapäin vieläpä ja joo sit mentiin hetken matkaa häntä, silmät ja korvat pyörien kiitomalaukkaa alamäkeen (normaalisti ei välitä junista juurikaan mitään). Kaikki hyvin loppu hyvin, tien pohja on toistaiseksi hyvässä kunnossa, eikä yhtään liukas (Leo on kengätön) ja juna oli lyhyt paikallisjuna (2 vaunua) eli se meni nopeasti ohi. Leo on silleen fiksu, että kun se "pelästyy" se myös tokenee nopeasti. Kun tilanne on ohi, se on ohi.
Kävelimme alamäen loppuun ja otin sitten "ravia" joka siis oli laukkaa häntä pyörien. Koittipa tuo jäädä paikalleen loikkimaan, mutta onneksi tuota pystyy lukemaan kuin avointa kirjaa ja sain käskettyä eteen ennenkuin alkoi pehva sen enempää lennellä.
Mentiin vielä hetkeksi hankeen kahlaamaan, kun kerta pöllöenergiaa löytyi. Pari kierrosta pellon ympäri hangessa ja jopa vähän rauhottui meno ;)
Kivaa kuitenkin oli ja kiva kun pakkastakin on vähemmän, niin tarkenee liikuttaa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti