Lähdin Fikin kanssa hiekkakuopille ja tarkoitus oli tehdä reipas lenkki ja sitä lenkki olikin. Metsätielle oli tehty oikein koneella latu ja se hieman haittasi menoa, sillä välillä latu kulki likimain keskellä tietä ja oli paikoitellen vaikea kulkea sotkematta latua. Onneksi suurimmaksi osaksi tämä kuitenkin onnistui. Fiki innostui laukasta kovin ja annoinkin laukata pitkän pätkän niin reippaasti kun halusi mennä.
On se niin hölmö otus. Innostui niin kovasti kotimatkalla, että käyntikin katosi melkolailla kokonaan muutamaksi sadaksi metriksi :D Ravattiin pitkä pätkä oikein reippaasti, jotta saatiin lavat auki, kyllä vaan taas ravi parani tuhannesti, kun sai hetken posottaa täysiä.
Tallille päästyämme sai mättää urakalla kuivatusloimia päälle, kun tuo paksukarvainen mammutinpoikanen hikoaa ihan mielettömän helposti villansa kanssa.
Sitten alkoi tallinomistajan shetikan ja aasin pesu. Meiltä meinaan löytyi vihulaisia väiveitä tuossa vajaa kukausi sitten ja ollaan nyt myrkytetty kaikki 6 kavioeläintä coopersektillä ja tulevana maanantaina on toinen myrkytyskerta.
Aloitettiin pesu ja sitten tapahtui jokaisen eläimenomistajan painajainen. Tallimme Mummokoira Pipsa tuli tiensä päähän :'( Sitä järkytystä ja surua ei voi kuvailla, sen enempää en asiasta tässä kerro, suru on meillä kaikilla suunnaton.
Koskaan ei tiedä,
onko aikaa paljon vai vähän.
Yhtäkkiä huomaa,
se päättyikin tähän.
Muistot kauniit voimaa antaa,
surun raskaan hiljaa kantaa.
Ei jaksanut sydän kultainen,
vaan lähdit luokse pilvien valkeiden.
Kyyneleet eivät tuo sinua takaisin,
vaikka sitä toivoimmekin.
Saatiin kaikesta huolimatta shettis ja aasi pestyä.
Tälläkertaa näinkin surullinen päivitys, mutta elämä on juurikin tämmöistä. Heittelee suuntaan sun toiseen :/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti