Eilen kävin Papan kanssa vain kävelemässä pienen palautuslenkin, kun se kenkäkin lähti irti. Hyvin tuo liikkui ilmankin, mutta kun kaviot on liki paperia, niin ei kauheesti uskalla mennä. Jos olisi kyseessä takamono, voisin lyödä sen takas, mutta tuon etuset on niin haastavat "erikoiskengityksen" vuoksi, että en halua lähteä koittamaan saanko monon jalkaan vai en. Lisäksi viimekeväinen kaviopaise juurikin kyseisessä kaviossa on tehnyt sen, että tuo jalka on kaikkein vaikein kengittää eli torstaita ja kengittäjää odotellessa ;)
Koska olin tänään niiiiiin poniterapian tarpeessa, lähdin Leon kanssa vähän maastoilemaan. Hackamorella päätin lähteä, vaikka vähän jännittikin, että pysyykö käsissä, jos pelästyy. Pelko oli turha, ei juna, eikä liian likeltä ja kovaa ohittavat autot saaneet nuoren miehen mieltä järkkymään. Vähän se hytkähteli kun autot ohittivat, mutta hyvin tyyni oli silti.
Mikä kumma siinä muuten on, että normaali käsimerkki "seis" ei vaan mene autoilijoille päähän, kun sen näyttää hevosen selästä. Iloisesti vaan vilkutetaan takaisin, jos sitäkään. Tarvinee kohta askarrella virallisen näköinen "stop" merkki, jos sitten menisi päähän mitä tarkoitetaan!!! Olisi itsensäkin kannalta mukavaa jäädä henkiin, eikä kuolla konepellille jonkun kusipää kuskin vuoksi.
Takaisin Leopodiin. Näimme ensimmäistä kertaa hiihtäjän. Onneksi hän oli varsin ihana setä, joka kertoili, kuinka oli armeijassa hevosia hoidellut ja niillä kotona peltotöitä tehnyt <3 Kysyi sitten, että saako hevoselle antaa sokeria. Tokihan tuolle sai. Leo vaan vähän arasteli suksia, eikä meinannut ensin ymmärtää saavansa herkkuja, mutta kun ymmärsi rakastui setään ihan hirmuisesti ja söpöili kovasti saadakseen lisää ;)
Neljä palaa setä antoi, sitten kiitimme kovasti, toivottelimme oikein hyvää päivänjatkoa ja käännyimme takasin kotiin. Vähän ravattiin ja istuin ekaa kertaa ihan kunnolla harjoitusravia ja tarvii kyl sanoa, että olipas kiva ja helppo ravi istua kun rauhallisesti mentiin, mutta voin kertoo, että kun on oikeesti kunnolla peräänannossa ja mennään lisättyä, niin mä en muuten pysty tuota ravia istumaan, sen verran tuntuu takapään liike isolle. Hiukan pyysin meinaan lisää ravia ja heti muuttui mun olo pomppivaksi palloksi. En vaan kykene, niin en vaan kykene. En pysty Fikinkään lisättyä istumaan ja sillä on kuitenkin kovin vaatimaton ravi kaikenkaikkiaan.
No kuitensakin, mahtava päivän pelastus pikku maasto <3 Kyllä helpotti eloa ja oloa. Nyt kun vaan saisi pidettyä tämän orastavan flunssan poissa, aika jäätävän heikko happi ollut jo muutaman päivän, mut jospa se tästä toivonmukaan ohi menisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti