Kuolainasiaa, ajatuksia sekä kylmääkin kylmempää kyytiä

Uusimmassa Hippoksessa (1/2013) oli paljon hyvää asiaa tällä kertaa. Ei meinannut uni tulla illalla silmään, kun teki van mieli lukea lisää "Hevosen kohtelu puhuttaa" osiota. 

Osiossa oli artikkeli "Tärkein väline on käsi, joka varustetta käyttää" ja tämä sai ajatuksia sekä mielenkiinnon liikkeelle. "Noin 70% hevosista saa kuolaimesta eriasteisia vammoja" Laittoipahan miettimään, aika paljon... "Vammoja aiheuttavat myös turparemmit..." "Ratsasta välillä kokonaan ilman turpahihnaa..." No meillä on menty Fikin kanssa ilman turpiksia aikas pirun monta vuotta jo, ainoastaan esteillä on laitettava joku turpis, joka Fikin kohdalla on aina meksikolainen, koska ns tavallista turpista protestoidaan helposti pään nakkelulla. Olen tullut siihen päätelmään, että enkkuturpis painaa Fikin poskia ja siksi nakkelee päätään, joten ei enkkuturpista meille. 

"Myös oikein sovitetut ja oikean kokoiset kuolaimet voivat aiheuttaa vammoja. Näiltä vältytään vaihtelemaan kuolaimia usein...." Tämän luettuani pohdin, että joo vaihtenhan mä kuolaimia aina silloin tällöin, en usein tai no mitä on usein? En viikottain, mutta sanotaan, että kyllä kuitenkin kuukausittain käytän muitakin kuolaimia kuin fullcheek kolmipalaa mantelin muotoisella keskiosalla, joka Fikillä on jo pitkään ollut vakiokuolain. No joo, tänään siis vaihdoin kuolainta ja... No palataan siihen myöhemmin :)

"Kuolaimia on kolmea perustyyppiä: Nivelet, suorat ja kuolaimettomat kuolaimet. Jos vaihtelee näiden kolmen perustyypin välillä, on paineenvaikutuksen muutos hevosen suussa mahdollisimman suuri." Meillä käytetään oikeastaan vuoronperään ja tarpeen mukaan kaikkia yllämainittuja. Jäin pohtimaan, josko pitäisi Fikille hankkia ihan kunnon kuolaimettomat jossain vaiheessa vai riittäisikö meille vain tuo hackamore lyhyillä varsilla ilman kuolainta hummailuun. Hackamorehan on kohtalaisen kova kuolain. Maastoon ei hackamorella lähde, koska jos tilanne tulee, ei voi ottaa kovaa kiinni, koska Fiki ei siedä hackamoren aiheuttamaa kovempaa painetta turpansa päällä. Pää nousee ja vauhti kiihtyy, jos ottaa liian kovaa kiinni. Ja tässä nyt viittaan jahka sinne asti pääsen tämän päivän maastohärdelliin. Kevyellä kädellä menoon hackamore on mitä loistavin kuolain ja Fiki toimii sillä todella hyvin ja myös suu vaahtoutuu, vaikka suussa ei mitään liikkuva osaa olekaan.

"Mikä kuolain on hyvä? Tutkimuksen mukaan kolmiosainen kuolain on hevoselle parempi kuin kaksiosainen." "Kiinteä kuolainrengas auttaa kuolainta pysymään paikoillaan ja jakaa paineen tasaisesti laajalle alueelle" Kuten aiemmin jo mainitsin, Fikillä käytän enimmäkseen fullcheek kolmipalaa. Tähän kuolaimeen päädyin aikanaan kun piti saada esteradalle vähän ohuempi kolmipalakuolain ja fullcheek auttoi myös uusinnan käännöksissä, koska Fiki kuumui kisoissa aina ihan hirveen paljon ja käännökset venyivät helposti liian pitkiksi, koska pidätteet eivät menneet enää kunnolla läpi. Tällä kuolaimella Fiki on tasainen suustaan, joten kuolain jäi ns pysyvään käyttöön. 

"Suora kuolain jakaa paineen tasaisesti kielen päälle ja hammaslomaan. Se liikkuu suussa vähemmän kuin muut kuolaimet." "Suora varrellinen kuolain on muita vaihtoehtoja parempi, koska se liikkuu vähemmän." Kultaisina kenttäkisavuosina jouduin hankkimaan Fikille pelham kuolaimen (suora metallinen). Tuntui ihan kamalalle kun ponin suussa oli niinkin kova kuolain, mutta kun jälleen tuo kuumuminen toi esille sen, että pidätteet ennen estettä eivät menneet kunnolla läpi. Maastoesteet ovat kiinteitä esteitä, joissa ei siis ole putoavia osia. Pidätteen on mentävä läpi heti eikä minuutin päästä tai pahimmassa tapauksessa ollaan päällään pusikossa. Olin positiivisesti yllättynyt, kuinka hyvin Fiki pelhamilla toimi ja kuinka pienen pieni pidäte meni jo hyvin läpi. Totesin, että pelham on juuri niin kova kuin käsikin. Paljon mukavampaa oli vain "sulkea nyrkki" ja saada poni hidastamaan kuin "kiskoa hampaat irvessä" ja poni ei juurikaan hidastanut.

"Hevosen suussa ei oikeasti ole tilaa millekään ylimääräiselle, joten ohut kuolain on parempi kuin paksu." Näinhän se menee. Sekä Fikillä, että Leolla on käytössä melko ohut kolmipala mantelinmuotoisella keskiosalla. Multa löytyy iso kasa kaikenmoisia kuolaimia. Ainoastaan nuo pelhamit on ns kovat kuolaimet, loput on ns normaaleita niveliä ja kolmipaloja eri merkkisiä, materiaalisia sekä paksuisia.

Erittäin hyvä kuolainsivusto löytyy osoitteesta http://www.hevosfakta.fi/KUOLAIMET/
Paljon asiaa erilaista kuolaimista, niiden käyttötarkoituksesta sekä vaikutuksesta.

Ja sitten palatakseni tähän päivään ja elämäni suurimpaan yllätykseen maastolenkillä. Tuon yllämainitun artikkelin luettuani, tuli toki ensimmäisenä mieleen, että vaihdanpa nyt kuolaimet, kun olen niin pitkään taas fullcheekeillä mennyt. Valitsin kuolaimeksi sprengin kk-ultra kolmipalan. Meitin vielä, että kaipa tuo tuolla käsissä pysyy ja kyllä sen sitten huomaa jos ei pysy...

Olikohan juurikin edellinen postaus, jossa pohdin miten saisin Fikiin lisää energiaa ja kerroin aloittaneeni Fiberlinen syötön. Fiki on nyt saanut 3dl Fiberiä ja litran Prixiä. Hyvin on maistunut ja mitä olen Fikiä seurannut ja liikuttanut on tuntunut pirteämmälle.

Varusteet päälle siis ja maastolenkille hyvässä seurassa. Fiki käveli varsin reippaasti alkuun. Toki noin kilometrin jälkeen oli koitettava josko pääsisi kotiin, mutta kun se ei käynyt jatkoi matkaansa reippaasti. Mukavaa kun tuntui olevan oma moottori ponilla toiminnassa. Ravailtiin pari pätkää ja päätettiin ottaa loivaan ylämäkeen pätkä rauhallista laukkaa, jotta Fiki vertyy paremmin. Tämän loivan ylämäen oikealla puolella on melkosen jyrkkä rinne, jonka alapuolella menee asfalttinen autotie (liikenne on tässä todella vähäistä). Jostain syystä tähän asfaltti tielle mäkeen oli pysäköity valkoinen auto joka oli ilmeisestikin käynnissä, koska valot oli päällä. 

Nostimme siis laukan ja laukkasimme liki vierekkäin rauhallisesti (hyvä nälkyvyys tässä, joten ei pelkoa, että auto pääsee yllättämään), kunnes... Loivan ylämäen oikessa reunassa oli ehkäpä puolimetriä halkaisijaltaan oleva lumikökkäre. Siitähän Fiki riemastui, kyttäsi ihan hirveesti sitä kökkärettä ja meni lievää kylkimyyryä ohi. Tämä on vielä ihan normaalia, tekee tätä aina välillä, mutta ei kuitenkaan lähde käsistä tai mitään vastaavaa, joten tässä kohtaa vain naureskelin "elä viitti ja hop hop". Sitten Fiki näki sen auton ja voi jee mitkä kevätjuhlaliikkeet ja ritolat jätkä heitti pöydälle.

Silmät pyörähti päässä, korvat heilu ku helikopterin lavat ja sit läks. En ensin edes tajunnut, että mua tuodellakin vietiin kirjaimellisesti kuin litran mittaa. Fiki syöksyi sata lasissa Gigi hevosen ohi (onneksi G pysyi kuskinsa käsissä) ja jatkoi silmät ja korvat pyörien täyttä kiitoa tietä pitkin. Aikas nopeesti käsitin, että okei, nyt ei olekaan ihan tavallinen tilanne, et nyt oikeesti ryöstää. Meitin päässäni kaikki "itäpreussilaiset sun muut norsujarrupidätteet" mutta tajusin, että A) ollaan mettähallituksen puolella jos nyt jotain yhden ohjan pysäytyksiä alkaa tekemään ja B) tie loppuu alle 20m päästä. Hiekkatie siis vaihtuu asfaltti tieksi. Vaikka lukemani Hippoksen artikkeli oli varsin tuoreessa muistissa, tein silti ehkä jäätävimmän rykäisyn ikinä, jotta saan Fikin pysähtymään ja pysähtyihän se. Ja toki siis koitin ensin hyvällä ;)

Sekunti järkytystä päälle ja sit revettiin kaverin kanssa aivan täysillä. Naurettiin ainakin 10 minuuttia taukoamatta :D Oli siis vielä mahdollista, että Fiki onnistuu mut yllättämään jollain ihmeen tempauksellaan. Hetki kun tästä meni ja olin varma, että Fiki oli rauhoittunut, laskeuduin selästä ja kiristin suitsien alla olleen riimun turpaosan kiremmäilleen ;) Jätän aina riimun suitsien alle, kun meillä ei niitä turpahihnoja ole, ei riimu haittaa suitsien alla yhtään mitään ja lisäksi on helppoa, kun ponin saa heti tallissa kiinni, jos tarve vaatii.

Loppulenkki meni varsin hyvin ja mukavasti. Fikillä oli koko lenkin oma moottori käynnissä ja meillä kaikilla oli niin mukavaa <3

Mietin lenkin jälkeen uskallankohan edes nousta Leon selkään, mutta keräsin rohkeuteni ja menin hetkeksi kentälle. Leo toimi kuin ihmisen mieli ja oli todella mukava ratsastaa. Erilainen päivä siis ja tooooooooooosi pitkä postaus, hienoa jos jaksoit lukea tänne asti :)