Keskiviikkona koitin pikaisesti Fikille jo edellisessä postauksessa mainitsemaani Sprengerin KK-Ultra argentan kolmipalaa ja ávot se oli siinä. Suu vaahtosi, poni tuki itse kuolaimeen ja haki oikeinpäin. Se tunne, se tunne <3
Köpsöttelin vain hetken kentällä ilman satulaa, kun oli kiirus töihin iltavuoroon.
Torstaina kiipesin uudelleen selkään, mutta onneksi päädyin laittamaan myös satulan, koska Herra Poni Poninen oli varsin lennokkaalla tuulella (tämä oli haistettavissa, kun oli niin kovasti pörheenä tallissakin jo). Käytiin vähän maastoilemassa ja suu toimi jälleen, mutta nyökky jäi haaveeksi, koska puskissa vaani sapelihammastiikereitä sekä pieniä vihreitä miehiä, eikä Poni-Poloinen kyennyt keskittymään mihinkään muuhun kuin pöpelikön kyttäämiseen ;)
Hauskaa oli silti :)
Tänään haaveilen lähteväni pitkästä aikaa Leon kanssa kärryttelemään, jos vaan saa revittyä kärryt hangesta irti sekä vaihdettua niihin renkaat takaisin alle. Toivotaan siis, että pultit eivät ole umpijäässä :D Hiittareissani on nyt jalakset alla, mutta ne ovat liian raskaat vedettäväksi auratulla tiellä, kun emme tarvitse niin raskasta voimaharjoittelua tällä hetkellä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti